Halu ei aina tule ensin - mitä responsiivinen halu tarkoittaa?
Moni nainen ajattelee olevansa haluton, koska seksi ei käy mielessä keskellä päivää, aloitetta ei juuri koskaan tule tehtyä eikä keho tunnu spontaanisti ilmoittavan, että nyt muuten kiinnostaisi.
Mutta entä jos ongelma ei aina ole halun puute?
Entä jos odotat halun ilmestyvän väärässä kohdassa?
Meille on aika vahvasti myyty ajatus, että seksuaalinen halu toimii näin:
ensin tekee mieli → sitten lähestytään → sitten kiihotutaan → sitten harrastetaan seksiä.
Ja jos ensimmäinen kohta puuttuu, päätelmä on helposti:
Minulla ei ole libidoa.
Todellisuudessa halu ei aina ala siitä. Joillakin ihmisillä halu on spontaanimpaa. Toisilla se herää vasta läheisyyden, kosketuksen, flirttailun, rauhoittumisen tai kiihottumisen aikana.
Tätä kutsutaan responsiiviseksi haluksi.
Spontaani halu ja responsiivinen halu eivät ole sama asia
Spontaani halu tarkoittaa suunnilleen sitä, miltä seksuaalinen halu yleensä elokuvissa näyttää.
Ajatus seksistä ilmestyy itsestään.
Tekee mieli.
Keho on jo vähän mukana ennen kuin mitään erityistä on edes tapahtunut.
Responsiivinen halu toimii toisin päin.
Aluksi olo voi olla ihan neutraali. Ei vastenmielinen, mutta ei myöskään erityisen kiihottunut.
Sitten jotain tapahtuu.
Puoliso tulee lähelle. Suudellaan vähän pidempään. Saa olla rauhassa. Kosketus tuntuu hyvältä. Ajatus siirtyy kauemmas pyykeistä, työstä, lasten huomisen menoista ja siitä, kuka taas jätti jonkin märän pyyhkeen väärään paikkaan ja vasta sitten keho alkaa ajatella:
Ai niin. Tätähän minä itse asiassa haluan.
Halua ei siis välttämättä ollut ennen läheisyyttä. Se syntyi sen aikana.
Kumpikaan tapa ei ole parempi tai normaalimpi. Ne ovat vain erilaisia tapoja, joilla seksuaalinen halu voi toimia.
Pitkässä parisuhteessa halu ei välttämättä käyttäydy kuten alussa
Parisuhteen alkupuolella halulle on usein paljon enemmän polttoainetta.
Uutuus. Odotus. Epävarmuus. Flirttailu. Kaipaus. Se, ettei toinen vielä ole se ihminen, jonka kanssa keskustelet siitä, kuka ostaa vessapaperia.
Seksille ei tarvitse välttämättä tehdä tilaa samalla tavalla, koska se tunkee itse läpi.
Vuosien päästä elämä näyttää usein vähän erilaiselta.
On työtä, lapsia, kauppalistoja, keskeneräisiä asioita, ruutuja, univajetta ja sitä klassista eroottista hetkeä, jossa toinen kysyy juuri väärällä hetkellä:
“Ootko nähnyt mun sukkia?”
Siinä ympäristössä spontaanin halun väheneminen ei automaattisesti tarkoita, että seksuaalisuus olisi kadonnut. Joskus halu tarvitsee vain enemmän aikaa ja oikeanlaisen tilanteen päästäkseen esiin.
“Mutta tarkoittaako tämä, että pitäisi harrastaa seksiä vaikkei huvita?”
Ei. Tämä on tärkeä ero.
Responsiivinen halu ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi pakottaa itsesi seksiin siinä toivossa, että ehkä alat pitää siitä kesken kaiken.
On aivan eri asia ajatella:
“En halua tätä.”
kuin:
“En ole juuri nyt kiihottunut, mutta läheisyys tuntuu hyvältä ja olen avoin katsomaan, herääkö halu.”
Ensimmäistä kuuluu kuunnella. Jälkimmäisessä voi olla tilaa uteliaisuudelle.
Responsiivisen halun ymmärtäminen ei siis ole tapa ohittaa omia rajoja. Päinvastoin. Se auttaa tunnistamaan tarkemmin, mitä itse oikeasti tuntee.
Halu tarvitsee usein muutakin kuin “romanttisen illan”
Jos halu herää responsiivisesti, olosuhteilla on väliä.
Ei välttämättä kynttilöillä, ruusun terälehdillä ja hotelliyöllä. Jos ne toimivat, hienoa. Mutta joskus paljon olennaisempaa on se, pystyykö hermosto ylipäätään siirtymään suorittamisesta läsnäoloon.
Onko tarpeeksi aikaa?
Onko yksityisyyttä?
Tuntuuko oma keho turvalliselta ja suhteellisen hyvältä paikalta olla?
Onko puolison kanssa jotain hampaankolossa?
Saako kosketus olla välillä vain kosketusta?
Tuo viimeinen kohta on muuten yllättävän tärkeä.
Jos jokainen halaus muuttuu kolmen sekunnin sisällä yritykseksi päästä housuihin, keho oppii aika nopeasti suhtautumaan halauksiinkin epäluuloisesti ja jos jokainen kosketus sisältää odotuksen siitä, että sen pitäisi johtaa seksiin, paine voi tappaa juuri sen tilan, jossa halu olisi voinut herätä.
Entä jos halua ei herää koskaan?
Responsiivinen halu ei selitä kaikkea.
Jos seksi ei kiinnosta pitkään aikaan missään tilanteessa, kosketus alkaa tuntua vastenmieliseltä, seksi sattuu, keho tai kierto on muuttunut selvästi tai ajatus läheisyydestä herättää lähinnä ärsytystä, taustalla voi olla paljon muutakin.
Uni, stressi, lääkitykset, hormonaaliset muutokset, perimenopaussi, kipu, kehonkuva, parisuhteen tilanne, kauna, väsymys ja elämäntilanne voivat kaikki vaikuttaa haluun.
Jos tämä kuulostaa enemmän omalta tilanteeltasi, lue myös:
Siinä tarkastelen laajemmin sitä, miksi halu voi kadota tai muuttua, vaikka suhteessa olisi rakkautta eikä mitään yhtä selvää “vikaa”.
Ehkä kysymys ei aina ole “miksi minua ei huvita?”
Joskus hyödyllisempi kysymys on:
Missä tilanteissa haluni yleensä herää?
Kun olen levännyt?
Kun saan ensin rauhoittua?
Kun tiedän, ettei meillä ole kiire?
Kun puolison kanssa on ollut läheinen olo jo ennen makuuhuonetta?
Kun kosketukseen ei liity painetta?
Kun saan olla hetken muutakin kuin työntekijä, äiti, puoliso, organisoija ja ihminen, jonka pitäisi muistaa ostaa pesuainetta?
Koska jos halu on responsiivista, sen puuttuminen tiistaina klo 16.40 sähköpostien ja päivällisen välissä ei välttämättä kerro kovin paljon libidostasi.
Halu ei aina tule ensin
Joskus halu on alku, joskus se on seuraus ja pelkästään tämän ymmärtäminen voi helpottaa sitä ajatusta, että omassa seksuaalisuudessa olisi jotain vialla, koska seksi ei pyöri mielessä spontaanisti samalla tavalla kuin joskus ennen.
Halu voi edelleen olla siellä.
Se vain tarvitsee ehkä oikean oven avautuakseen.
Jos halu on muuttunut enemmän
Jos seksi ei kiinnosta juuri lainkaan tai halu on muuttunut selvästi, lue myös:
ja Premiumissa jatkan aihetta käytännön tasolla:
Siinä käyn läpi konkreettisesti muun muassa tilaa halulle, stressiä, parisuhteen dynamiikkaa, kehoa, unta, syömistä ja sitä, mitä itse tarkastelisin ennen kuin tekisin haluttomuudesta yhtä suurta “libido-ongelmaa”.
Kommentit