Näkymätön työ kotona - miksi kaiken muistaminen väsyttää?

23.10.

3 min käytetty lukemiseen

Kun et ole vain se, joka tekee asiat, vaan myös se, joka muistaa, suunnittelee ja huolehtii kaikesta.

“Mitä tänään syödään?”

Yksinkertainen kysymys.

Paitsi silloin, kun olet jo miettinyt viikon ruokalistan, tarkistanut jääkaapin, tehnyt ostoslistan, muistanut että maito loppuu ja huomannut, ettei kukaan ole vielä tyhjentänyt astianpesukonetta ja nyt pitäisi vielä keksiä vastaus.

Joskus tekisi mieli sanoa, että en tiedä. Sinäkin asut täällä. Keksi jotain, mutta kyse ei oikeastaan ole päivällisestä.

Kyse on kaikesta siitä työstä, jota tehdään jo ennen kuin kukaan huomaa, että jotakin piti tehdä.

Mitä näkymätön työ tarkoittaa?

Näkymätön työ, jota kutsutaan usein myös mental loadiksi, on arjen suunnittelua, ennakointia, muistamista ja organisointia.

Se ei välttämättä näytä työltä ulospäin.

Se voi olla sitä, että muistat lapsen hammaslääkäriajan, seuraavan viikon menot, koiran ruoan, laskun eräpäivän ja sen, että jonkun talvitakki on jäänyt pieneksi.

Tai sitä, että huomaat kodin tarvitsevan siivousta, ennen kuin kukaan muu edes ajattelee asiaa.

Yksittäisinä tehtävinä nämä eivät ehkä tunnu suurilta, mutta kun niitä on kymmeniä päivässä, mielessä pyörii jatkuvasti asioita, jotka eivät koskaan tunnu olevan täysin valmiita.

Ja vaikka istuisit lopulta sohvalle, pääsi saattaa edelleen jatkaa työvuoroaan.

Miksi tämä väsyttää niin paljon?

Kuormitus ei ole pelkästään fyysistä.

Ajatteleminen, muistaminen, päätösten tekeminen, keskeytykset ja jatkuva huomion siirtäminen tehtävästä toiseen vaativat myös voimavaroja.

Työelämässä puhutaan kognitiivisesta kuormituksesta. Samankaltaista kuormitusta voi syntyä myös kotona, vaikka sitä ei mitatakaan työajassa eikä siitä makseta palkkaa.

Ehkä et ole tehnyt tänään mitään erityisen raskasta. Olet vain vastannut viesteihin, järjestänyt aikatauluja, selvittänyt ongelmia, kuunnellut muiden huolia ja muistanut asioita, jotka olisivat muuten jääneet tekemättä.

Illalla ihmettelet, miksi olet niin väsynyt ja päätät mennä aikaisemmin nukkumaan.

Koska tietenkin ongelman täytyy olla unessa.

Vai täytyykö?

Aina ongelma ei ole siinä, ettet osaa palautua

Hyvä uni on tärkeää. Samoin riittävä ruoka, liikunta ja lepo, mutta minusta hyvinvointikeskustelussa jää liian usein käsittelemättä yksi varsin olennainen kysymys:

Miksi yhden ihmisen pitäisi palautua jatkuvasti arjesta, joka vaatii häneltä liikaa?

Jos päiväsi ovat täynnä velvollisuuksia ja pääsi käy koko ajan, uusi iltarutiini ei välttämättä muuta sitä, mikä sinua kuormittaa.

Voit opetella hengitysharjoituksen.

Voit ostaa magnesiumia.

Voit jopa hankkia kauniin muistikirjan, johon kirjoitat kaikki ne asiat, jotka sinun pitäisi tehdä voidaksesi paremmin.

Ja sitten sinulla on taas yksi asia muistettavana.

Hieno homma. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

En vastusta palautumiskeinoja. Päinvastoin.

Mutta joskus kuormitusta pitää myös vähentää, eikä vain opetella sietämään sitä paremmin.

“Olisit vain pyytänyt apua”

Tämä lause ansaitsee mielestäni aivan oman keskustelunsa.

Jos olet perheessä tai parisuhteessa jatkuvasti se, joka huomaa tehtävät ja jakaa ne muille, avun pyytäminen ei välttämättä poista vastuuta.

Olet edelleen se, jonka pitää muistaa, huomata, suunnitella ja delegoida.

Eikä kyse aina ole siitä, että toinen ihminen olisi laiska tai välinpitämätön.

Joskus vastuut ovat vain vuosien aikana jakautuneet tietyllä tavalla. Yksi on tottunut huolehtimaan, toinen siihen, että asiat tulevat hoidetuiksi.

Näkymätön työ ei myöskään kuulu vain naisille. Sitä voi kertyä kenelle tahansa, erilaisissa perheissä ja elämäntilanteissa.

Mutta jos huomaat olevasi jatkuvasti kaiken projektipäällikkö, kannattaa pysähtyä miettimään, onko nykyinen järjestely sinulle oikeasti hyvä.

Avun saaminen ja vastuun jakaminen eivät ole sama asia.

Mitä jos et yrittäisikään muistaa kaikkea?

En aio antaa sinulle tähän seitsemänvaiheista järjestelmää, jolla opit organisoimaan muiden ihmisten elämää vielä tehokkaammin.

Se olisi hieman ironista, mutta muutama kysymys voi olla hyödyllinen.

Mistä asioista sinä kannat vastuuta, vaikka joku toinen voisi aivan hyvin huolehtia niistä?

Mitkä asiat ovat oikeasti välttämättömiä?

Ja mitä tapahtuisi, jos et olisi aina ensimmäisenä huomaamassa, muistuttamassa tai korjaamassa kaikkea?

Joskus vastuiden jakaminen tarkoittaa käytännön sopimuksia ja keskusteluja.

Joskus se tarkoittaa sitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä omalla tavalla.

Ja joskus sitä, että joku toinen joutuu ihan itse muistamaan ostaa hammastahnaa.

Järkyttävä ajatus, tiedän.

Tarkoitus ei ole muuttua välinpitämättömäksi tai jättää tärkeitä asioita hoitamatta.

Tarkoitus on huomata, ettei sinun tarvitse automaattisesti kantaa kaikkea.

Elämässä pitäisi olla energiaa myös itselle

Kun puhun naisten kuormituksesta ja palautumisesta, minua kiinnostaa erityisesti se, mitä jää jäljelle.

Jos kaikki energia kuluu työstä, kodista ja muiden tarpeista huolehtimiseen, milloin sinulle jää tilaa tehdä jotakin vain siksi, että haluat?

Lukemiseen. Ystäviin. Harrastuksiin. Läheisyyteen. Nautintoon.

Tai ihan vain siihen, ettei tarvitse ajatella yhtään mitään.

Minusta hyvinvoinnin ei pitäisi tarkoittaa sitä, että opimme jaksamaan loputtomasti enemmän.

Sen pitäisi auttaa meitä rakentamaan elämää, jossa kaikkea ei tarvitse jaksaa.

Ja jos jatkuva väsymys jatkuu levosta ja kuormituksen muutoksista huolimatta, sen syitä kannattaa selvittää myös terveydenhuollossa. Kaikki väsymys ei johdu stressistä tai arjen vastuista.